Viikko sitten pääsimme poimimaan omenoita. Kävimme Pirkkolassa retkellä. Mamin ystävä Annikki, jota tosin pidän omana ystävänänikin, asuu siellä. Heidän puutarhaansa oli tullut ennätyssato.Menimme sinne ystäviemme Elinan ja Ciànon kanssa. Elinan autolla. Minä niin ihailen ihmisiä, jotka osaavat ajaa autoa.
Siellä minä sain sitten juosta pihalla aivan hirveästi. Ensin mami tosin ei antanut minun olla vapaana, vaan yritti sitoa hihnani puutarhakeinuun. No eihän se onnistunut! Vedinpä keinun nurin. Ei se paljoakaan painanut, vaikka en milään "bullterrieri" olekaan.
Ensin ihmiset poimivat omenoita, maasta parhaat ja puista lisää. Omenoita oli kuulemma kolmea eri lajiketta. Vihreät vietiin kotona parvekkeelle, kun ne kypsyvät hitaammin. Niitä syödään sitten alkutalvesta. Punaiset syödään heti. Maistoin muutamia jo maahan tippuneita. Hyviä olivat! Kotona mami on antanut niitä minulle lisää, eikä niitä edes tarvitse kuoria, ne kun ovat taatusti luomuomenoita.
Minä tutkin vähän muutakin kasvillisuutta pihalla ja kaivoin kuoppaakin.
Sitten juotiin puutarhassa kahvit.
Tämä oli oikein mukava lauantaipäivä. Illalla olin aivan naatti, kun olin saanut niin paljon liikuntaa ja raitista ilmaa.
Piha näytti tältä, kun omenoita oli tippunut maahan. Ei niitä paljon voinut väistellä kävellessä!
