maanantai 23. helmikuuta 2009

Siinä ne menivät....

joulu, uusivuosi ja loppiainen. Ja mami sen kuin lukee joululahjakirjoja.
Kyllä mami ruokaa muistaa antaa, ja joka päivä käydään koirapuistossa. Menemme sinne viiden aikaan, koska silloin siellä on paljon kaverita.

Joulunahan me olimme Oulussa. Siellä tuotiin kuusi sisälle, ja siihen laitettiin punaisia palloja. Yritin maistaa niitä palloja, olisi niillä ollut kiva leikkiäkin. Mutta mami mokoma kielsi. Sapuskat kuitenkin olivat kunnolliset. Minäkin sain kinkkua, maksalaatikkoa ja porkkanalaatikkoa. Lanttulaatikkoa en huolinut! Lohi unohtui jääkaappiin. Mami totesi, että ensi jouluna pitää muistaa syödä lohikin.
Sitten saattiin lahjat. Eniten pidin isosta possusta, joka röhkii. Tuossahan minä sen possuni kanssa poseraan. Oli se vielä Oulusta lähtiessä ehjä, mutta nyt siinä ei ole enää yhtään täytettä eikä puhettakaan röhkivästä äänestä.
Uudenvuoden pommitus ihmetytti minua. Mutta en minä pelännyt! Mami yritti viedä minua makuuhuoneeseen ja laittoi verhot kiinni. En minä sinne jäänyt, eihän sinne näkynyt yhtään paukkuja.
Loppiaiseksi tulimmekinn jo Helsinkiin. Oulussa on kivaa, mutta täällä on vilkkaammat näkymät ikkunasta. Tuota raitiovaunupysäkin liikennettä on mukava tarkkailla. R-kioskilla käy joskus koiranulkoilutajia, ja silloin ne koirat odottavat tuossa kadulla. Ja sitten minä haukun niille!
Ystävänpäiväksi mami osti minuule kunnolla ison puruluun. Se on ainakin metrin mittainen somluu. Kävimme ihan yhdessä ostamassa sen Pasilan aseman eläintarvikeliikkeestä.