Henkselit

Yhtenä aamuna mami mittasi minun rinnanympärykseni ja lähti hirveällä vauhdilla polkupyörällä jonnekin. Minä vain katselin ikunasta, että nyt se menee. Jonkin aikaa mami viipyi; kaupungilla sanoi olleensa.

Sitten mami sanoi, että, "nyt se loppui sinullakin Lara helppotajuinen ilman henkseleitä". Siitä en ymmärtänyt mitään, mutta kohta mami otti kassista mustat turkisvuoriset henkselit, tai mitkä lie valjaat, ja puki ne ylleni. "Näissä on 20 cm kasvauvaraa", sanoi mami.

Seuraavaksi mami otti minusta valokuvan. Tässä näette henkselini!

Ensimmäistä kertaa pentukerhossa

Olimme mamin kanssa keskiviikko iltana pentukerhossa. Sinne saavat mennä kaikki ne pennut, jotka saavat ensimmäiset rokotukset eläinlääkäri asema Akuutissa. Kaksi viikkoa ensimmäisen rokotuksen jälkeen saa mennä ensimmmäisen keran. Se on keskiviikkona kello 19 ja kestää tunnin kerralaan. Jokainen saa käydä kolma kertaa, ja kolmannella kerralla saavahvistuksen ensimmäiseen rokotukseen. Kerhossa on eläuinlääkäri joka luennoi emännille ja isännile. Me pennut saamme leikkiä keskenämme. Sosiaalistua!

Menimme mamin kanssa hyvissä ajoin, puoli tuntia ennen kerhon alkua. Mami istui penkille odottamaan, mutta minä katsoin parhaaksi asetua penkin alle ja tarkkailla sieltä muita kerholaisia.

Sitten mami sanoi minulle, että punnitaanaps sinut nyt, kun täällä on hyvä vaaka. Mami nosti taas minut vaa'alle, 23,9 kiloa.

Sen jälkeen meidät jaetiin isojen ja pienten ryhmään. Me valitsinmme mamin kanssa isojen puolen. Minä taisinkin olla kaikkein suurin. Yksi viikkoa nuorempi Leonbergin koira, Hiiri nimeltään, oli myös aika kookas, mutta olin minä korkeampi.

Kaikilta pennuilta otettiin hihnat, pannat, valjaat ja muut sellaiset pois, ja me olisimme päässeet riehumaan vapaasti. Eläimlääkäri aloitti esitelmöimisen koiran luonteesta ja jostain muusta sellaisesta sopeutumisesta. Muut pennut aloittivatkin hirveän juoksemisen edestakaisin. Ne taisivatkin olla tuttuja keskenään ja minä ainoa ensikertalainen. Pidin varmimpana pysyä edeleenkin penkin alla ja tarkkailla. Olisi minua haluttanut mennä mukaan, mutta en vielä uskaltanut Seurasin vain penkin alta edestakaisin juoksua. Mami nauroikin minulle, että olin kuin tennisottelun seuraaja, jonka pää kääntyy koko ajan.

Mutta, kun sinne penkin alle tunkeutui muitakin pentuja, niin katsoin parhaimmaksi poistua takavasemmalle.

Uskaltaisinkohn minä ensikerralla mennä mukaan leikkiin!?

Eläinlääkärissä

Kävimme emäntäni kanssa eläinlääkärissä kaksi viikkoa sitten. Minä sain ensimmäiset rokotukseni. Vähän jänskätti sinne meno, kun kadulla tehtiin tietyötä ja siinä oli hirveän äänekkäitä työkoneita, mitä lie jyriä. Sitten onneksi pääsimme sisälle sinne lääkäriasemalle. Vastassa oli kaksi suurta ja pörröistä koiraa, mustia molemmat. Emäntäni sanoi niiden koirien mamille, että kylläpäs se nyt näyttävät suurilta, mutta eivät enää puolen vuoden päästä. Mustien koirien mami katsoi minua ja totesi koiran koon olevan suhteellinen, mutta minun tassuistani voisi kuvitella jotain todella suurta . Siinä ne sitten jaarittelivat koirien säkäkorkeuksista, painoista, turkeista, koirapuistoista ja kaikkea muuta samanlaista. Ihmisillä taitaa olla sellaisia tapoja.

Vähän ajan luuttua eläinlääkärinodotushuoneeseen tuli kolme vuotta vanha tanskandoggipoikakin. Keltainen - aika hurmaava. Sen pojan mami halusi punnita pokansa. Mutta poikahan ei mennyt vaa'alle. Minun mamini meni auttamaan pojan emäntää. Ensin mami kysyi pojan nimeä. Kuului olevan Uuno. Uunon emäntä sanoi, että Uunon pitäisi painaa 68 kiloa. Lopulta Uuno saatiin punnittua ja painoa oli 67 kiloa. Se riitti tällä kertaa. Mutta mamipas keksi laittaa minutkin vaa'alle enne kuin osasin arvatakaan. 19,4 totesi mami.

Rokotuksia en ehtinyt huomatakkaan, kun se lääkäritäti antoi nameja papanoita purtavaksi. Kun lähdimme ulos, niin siellä olikin vastassa niin vihainen porokoira, että lääkäri suositteli meille takahuoneen kautta poistumista. Sieltä kiersimme, ja pääsimme haaveritta kadulle. Kadulla ne katujyrät kolisivat, paukkuivat ja murisivat taas aivan hirveästi. Mutta minä en niitä enää pelännyt. Onhan minulla nyt rokotukset kaikenlaisia bakteereita vastaan.

Lääkäri sanoi, että kun rokotuksesta on kulunut kaksi viikkoa, niin saa tulla eläinlääkäriaseman pentukerhoon Mami lupasi ilmoittaa minut siihen kerhoon. Ensi viikolla sitten pääsen pentukerhoon. Tosin en ole aivan varma mitä se tarkoittaa!