Johan oli markkinat

Kävimme mamin kanssa Malmilla.  Menimme sinne bussilla  70T ja nousimme bussista tässä Malmin vanhan kivisen kansakoulun kohdalla. Siitä sitten jatkoimme kävelemällä Markkinakadun koira-aitaukselle.

Siellä olikin kivaa porukkaa. Bella, Vinka ja Rotja. Minä miellyin Vinkaan - joka kuulemma tarkoittaa mm. suomalaista lentokonetta - kun jostain syystä nuo vähän isommat pojat minua viehättävät.

Vinkan kanssa painimme. Rotja puuhasteli jotain omiaan. Bella puolestaan yritti varastaa mamin lapasia. Niin, että kaikilla oli jotain hauskaa tekemistä. Mamillakin!

 

Vinka tarkasti minun korvani. Vinkan emäntä sanoi, että Vinka on oikea sairaanhoitajaluonne, huomaa heti jos jollakulla on haava jossain. Minultakin Vinka huomasi pienet hankaumat takajalkojen varpaiden välissä. Nyt mami hoitaa niitä betadinella, mysymycin jauheella ja Bepantene voiteella. Mieluummin ottaisin Vinkan hoitamaan. Mutta minun parastani kai se mami ajattelee.

Tutkailin mamin kanssa vähän näitä aitojakin.

Kotiiin lähdimme bussilla, joka tuli Pasilan asemalle. Sieltä mami halusi ostaa aseman kukkakaupasta meille kotiin narssissin. Siitä kun tulee aina niin keväinen olo. Sitten lähdimme yhdeksikön raitiovaunulla kotiin. Tässä istun siellä ysissä kukapaketin kanssa.

Minäpäs teinkin mamille sellaista kätsää, että halusin ajella sillä ysillä ihan päättärille asti. Katsella keskikaupunkiakin. Niinpä menimme Länsisatamaan Ruoholahteen. Siellä oli joku laiva juuri lähtemässä joten raitiovaunuun tuli paljon porukkaa. Sehän tiesi runsaasti hyviä rapsutuksia minulle.

Länsisatamassa piti vaihtaa paikkaa. Tämä ei ollut ihan yhtä hyvä paikka, mutta lohdutukseksi tuli oikein kiva pikkutyttö viereen ja rapsutukset olivat varmistettu. Halusin ajaa jopa oman pysäkin ohi ja jäädä vasta seuraavalla, samalla pysäkillä sen kivan tytön kanssa.

Tämmöisen narssissin se mami sitten kotiin raahasi. Kyllä hyvä puruluu olisi ollut aivan toista.

Itä-keskuksessa

Ollanhan me mamin kanssa monta kertaa käyt Itiksessä. Niin kuinostoskeskuksessa shoppailemassa. 

Aampäivällä mami sanoi, että lähdetään sillä 58:n bussilla Itikseen. No minähän odotin taas shoppailureissua. Mutta siellä Itä-keskuksessa me käveltiinkin sitten sen Itiksen - siis kauppakeskuksen - ohi. Yhdeltä vastaan tulevalta mieheltä mami kysyi tietä koirapuistoon. No se mieshän tiesi! Sanoi, että tuolla metsikössä, oikea paratiisi koirille.

Hienolta tämä puisto näyttääkin.

Juoksenneltiin, käveltiin ympäriinsä ja nautittiin hienosta aurinkoisesta päivästä noin tunnin verran. Kummallista kun ei näin hienossa puistossa ollut muita "asiakkaita".

Menihän siitä sitten ohi toinenkin tanskandogityttö. Kuusi vuotias. Myös Lara nimeltään.  Ei heillä varmaankaan ollut aikaa tai tarkoitusta tulla puistoon. Minua vähän harmitti. On se epäreilua,kun emännät saavat puhua aidan yli, mutta koirien kommunikointi jää vain katseluksi.

 
Sen toisen Laran mentyä mami sanoi, että lähdetään nyt sinne Itiksen kauppakeskukseen. On meillä pari kauppa-asiaakin. Mennään kuitenkin ihan aluksi sinne Laineen kotileipomoon.

Laineellehan me sitten mentiin. Eikä mami ottanutkaan sämpylää tällä kertaa. Kinuskikakku kuulemma näytti paremmalta.

Näinhän sille kävi!

 Juteltiin siinä yhden lapsiperheen kanssa ja yllätys - joku mies halusi tarjota minulle toisen palan kinuskikakkua.

Eihän siinä kauaa kuono tuhissut :-)

Mami korjautti minun hekselini Itiksen suutarilla.

Tuliime kotiin samalla 58:n bussilla. Metrossa oli samaan aikaan jokin häiriö, niin tämätavallisesti rauhallinen bussireitti muuttuikin ruuhkabussiksi. Hyvin me silti kotiin pääsimme.

 

Jääpuisto

Monta kertaahan me olemme mamin kanssa olleet sinne menossa, mutta nyt vasta päästtiin. Siis viime torstaina saimme mamin kanssa aikaiseksi mennä Rautatien torille katsomaan luistelijoita.

Siinä me aluksi katseltiin luistelevia lapsia ulkona

 

 

 

Sitten mami sanoi, että odota hetki tässä, niin minä haen meille kahvia ja sinuullekin jotain hyvää tuolta kahvilasta. Siihen minä jäin odottamaan ulkopoulelle terassi pöydän viereen. Kohta mami tuli hakemaan minua. Sanoi, että täällä koiratkin saavat tulla sisälle.

Sisällä siinä pöydällä sitten odottikin croisantti.

 

 

 

 

Mami oli ostanut itselleen kahvia ja veikeän lumiukon mallisen marenkileivoksen.  Kahvilan "neiti" oli kertonut mamille, että kanta-asiakkaisiin kuuluva Raimo-koira käy joka sunnuntai syömässä croisantin. Siihen mami oli sanonut, että otetaan Larallekin sitten croisantti,kun kerta on hyväksi haukuttu. 

Tältä se mamin leivos näytti. Tarjosi mami sitä minullekin, mutta ei se ollut ollenkaan minun makuuni.

Siinä me sitten nautimme pöydän antimista ja katselimme luistelijoita. Mami tuumasi, että ihan se menee luistelu niin kuin ennenkin - pojat luistelevat hokkareilla oikein ja tytöt tökkivät kaunoluistimiensa piikkikärjillä itseään eteenpäin. 

Siinä sitten pari ulkomaalaista miestä rapsutteli ja valokuvasi minua. Jotain joutavia ne mamin kanssa juttelivat. Taisivat puhua englantia, minä kun mielummin alkuperämaani puolesta kuuntelisin saksaa. Mami vain taitaa olla aika kehno siinä saksankielessä, vaikka kerran sitä raitiovaunussa pitkään puhuikin. 

Kahvilan "neiti" halusi myös ottaa kuvan minusta. Hän halusi kuva croisantin syömistä ja laittaa kuvan kahvilan facebook sivulle.  Mamihan antoi siihen luvan. Saa nyt vain nähdä milloin se kuva sinne tulee.

Kiva kahvila se on. Mamikin kehui sitä marenki leivosta, ei kuulemma ollut olllenkaan niin äitelä kuin marengit normaalista. 



 

Kevät keikkuen tulevi

Tinas Cafe Kotkankadulla oli jo laittanut pöydät ja tuolit ulos. 

 

 

 

 

 

Pysähdyimme mamin kanssa hetkeksi. Mami haki sisältä kahvia ja täytetyn sämpylän. Kahvi oli tietysti mamille, mutta sämpylän jaoimme omalla tavallamme.

Oli muuten tosi hyvää meetvurstia, juustoa ja kananmunaa. Mami sai ne kuoret ja salaatin lehdet.

Uusi sohva

Putkiremontin jälkeen mami päätti luopua meidän vanhasta sohvasta

Siitä kun oli muka kankaat kuluneet ja sen verhoileminen olisi tullut liian kalliiksi.

Sitten me kävimme mamin kanssa Lanterassa katselemassa uusia sohvia. Mami oli jostain syystä keksinyt, että hankittaisiinkin sohvasänky eikä vuodesohvaa. Sotkassa sitten myyjä esitteli meille mustaa metallista sohvasänkyä, ja sanoi itsekin omistavansa sellaisen. Oli kuulemma ostanut koirilleen, ja siinä ne kaksi bokseria istuvat tyytyväisinä katselemassa ikkunasta. Kotona mami sitten mittaili meidän ikkunan edustaa, että mahtuisiko.

Mahtuisihan se.

Seuraavana launataina menimme uudelleen Lanternan Sotkaan, mami tilasi meille uuden sohvan ja vanhalle sohvalle poiskuljetuksen.

Viikko me sitä uutta sohvaa odoteltiin.

Tällaisessa paketissa se sitten tuli.

 

 

 

Ja vanha lähti. Oltiin siinä sitten viikko ilman sohvaa, kun eno ei heti päässyt uutta sohvaa kokoamaan. Onneksi vanha rahi kuitenkin sai jäädä, että minulla oli joku paikka mistä katsella ikkunasta kadulle.

Tässä tämä uusi sohvasänky on koottuna.

Hyvä tässä on tanskandoginkin istua.

Makoilukin sujuu mukavast.

Kuuskulman liikennettäkin seurailen aivan yhtä hyvin kuin edelliseltäkin.

 

Unikin maistuu, jos ei aina viitsi makuuhuoneeseen asti.

Olisi se kuitenkin melko jännää, jos se nätti bokseripoika Läntiseltä Brahenkadulta tulisi testaamaan tätä sohvaa minulle seuraksi.