Luntakin oli kuluneella viikolla

Lumentulo alkoi keskiviikkona illalla räntästeena. Mamin ihmetykseksi räntä ei sulanutkaan aivan heti, vaan saimme illalla ulkoilla lumisessa puistossa. Siellä se sitten puistossa mami arvuutteli Täplän isännän kanssa, että onkohan aamulla taas maa musta. Sitä ne tuntuivat vähän epäilevän!

Mutta torstaina oli puistossa vielä maa ihan valkeana. Lunta oli tullut jopa lisää. Mami oli hirveän iloinen. Minusta vähän tuntuu, että mami on minua inostuneempi lumen tulosta. Selittää vain koko ajan, että on niin ihanaa kun on valoisaa.

Perjantaina tosin satoi taas mitälie märkää. Jo ensimmäisellä lenkillä kastuimme mamin kanssa. Emme käyneet edes puistosssa. Mami oli ärtynyt ja selitti että, koirakin kärsii tällaisesta ilmasta. Minä oli tapani mukaan aivan hiljaa ja annoin mamin jupista.

Ihailijoita puistossa

Viime perjantaina "nuoret miehet" ihastuivat minuun koirapuistossa. Högsyn minä oli näistä aikaisemminkin tavannut, mutta Sepeä näin ensimmäisen kerran elämässäni. Ne ovat molemmat vielä vähän alle vuoden ikäisiä. Minä olen jo kohta vuosi ja seitsemän kuukautta. On minulle ollut jo kaksi kertaa juoksutkin, mutta en minä silti vielä viitsi kovin naisellisesti alkaa kainostelemaan. Antaa poikien haistella, jos se niitä huvittaa!

... näät sammaleet ...

Olenpa unohtanut kertoa, että kesälomalla Oulussa pääsin käymään metsässäkin.

Mami uskalsi lähteä metsään vasta ihan loppukesästä. Pelkää sääskiä ja paarmoja, joita siellä kuulemma on keskikesällä.

Kerran me kävimme mamin kanssa. Olin käynyt samassa metsässä jo talvellkin. Mutta ihan erilaiseltahan se näytti! Talvella kaikki oli lumen peitossa. Nyt pääsin nuuskimaan sammalta ja sain juoda ojasta vettä. Mami sanoi, että metsässä ojavesi on puhdasta. Yleensähän mami ei anna minun juoda lätäköistä ja katuojista. Metsäpuron vesi, se on varmasti parempaa kuin sampanja. Ihan varmasti!

Kaislikossa suhisee

Päästiinpäs käymään Valkeisjärvellä tänä kesänäkin.

Minulla oli jonkinlainen mielikuva, että vuosi sitten olisin pudonnut laiturilta. Niinpä päätin olla menemättä laiturille. Mutta kun kuulin sorsien äänet kaislikon takaa, niin minun oli pakko lähteä katsomaan mitä siellä on. Silloin, hupsista, loikkasin veteen. Juoksin vedessä, mutta sehän olikin kivaa kun vesi pärskyi. Join välillä vähän, Valkeisjärvi kun on lähdepohjainen, niin siellä on niin ihanan raikas vesi.

Olisin halunnut leikkiä sorsien kanssa. Sorsatpa pahukset lähtivät lentoon. Yritin juosta perässä vettä pitkin, sitten tuli yht'äkkiä äkkisyvä eivätkä jalkani ylettyneetkään pohjaan. Ensin hätäännyin, mutta kun huomasin oppineeni uimaan, niin päätin uida takaisn rannalle.

En minä yhteen kertaan tyytynyt, laskujeni mukaan juoksutin sorsia ainakin viisi kertaa.

Illalla kotona väsytti aivan hirveästi. Käyhän se nuoren koiran voimille oppia tuollalailla uimaan yhdessä päivässä.

Merimatka

Kesäkuussa yksi torstai mamin puhelin soi minun päiväunieni aikaan.

Kuuntelin tarkkaan mitä mami vastasi. En ihan heti ymmärtänyt mistä oli kysymys, mutta mamin ilmeestä päätellen jotain jännää oli tulossa.

"Nyt lähdetään Suomenlinnaan! " sanoi mami. Menimme raitiovaunupysäkille odottelmaan ja sitten matkustimme Rautatientorille. Siellä tapasimme mamin ystävän Hennan, joka kävi meillä pääsiäisenä. Kyllähän minä ilostuin, kun sain tavata vanhan tutun. Annoin Hennalle kunuon pusut.

Sitten menimme lauttarantaan. Minua vähän pelotti, koska en ollut ennen lautalla matkustanut. Mutta rohkeasti päätin kiivetä portaita aivan yläkanneele asti. Mami vähän kauhisteli vauhtiani ja tuntui epääilevän etten muka uskaltaisi tulla portaita alaspäin vaan joutuisimme jäämään ylös. Ihan turhaan!

Lautan kanneella oli sitten mukava istua. Tuuli virkisti ja meri tuoksui ihanan suolaiselta.

Eipä se siinä merimatkassa koko hauskuus ollutkaan. Menimme maiihin matkan jälkeen, ja pääsimme ihan uuteen paikaan. Mami kävi jossain makasiinissa katsomassa muka näyttelyä Odotin aulassa, aika kävi vähän pitkäksi. Se oli tylsää! sitten lähdimme kävelemään saarelle. Kaikki hajut olivat uusia! Ihanaa hiekkatietäkin.

Kun olimme aikamme kierrelleet menimme kahvilaan. Mami otti teetä ja riddar-chedarjuusto sämpylän. Minä söin juustot ja jätin kurkkusiivut, salaatit ja tomaatit mamille. Chedarjuusto aluksi maistui vähän oudolta, mutta olihan se sitten kuitenkin ihan syötävää. Olen nyt tänä kesänä mieltynyt maistelemaan juustoja.

Paluumatkakin tehtiin samalla lautalla. Voisinpa harkita laivakoiraksi ryhtymistä!

Hanasta kiitos

Mami on sitä mieltä, että minun kannatta opetella juomaan suoraan hanasta. Siis kraanavettä!

Kun me mennän kesällä kaupungille, niin ei tarvitse kuljetella vesipulloa ja kuppia tai vatia. Me vain mennään johonkin naisten käymälään ja mami avaa käsienpesualtaan vesihanan. Kaupungilta kuulemma löytyy käymälöitä, joissa koirakin saa käydä.

Nyt me sitten harjoitellaan kotona omassa kylppärissä.

Vesi on todella raitista kun juo suoraan hanasta juoksevaa vettä.

Nyt vain odotellaan sellaisia lämpiä päiviä, että tulee kaupungillakin jano!

Tyynysota

Minä voitin!

1 -vuotissynttärit

Viikko sitten (7.4.2009) minä täytin vuoden. Lahjaksi sain sellaisen violetin koiranlelun, josta lähtee ääni. Mami kun niin tykkää violetista, ja se sopii hyvin olohuoneen sissustukseenkin.

Eno kävi kylässä ja me enon kanssa yhdessä kävimme kävelyllä.

Sillä aikaa kun me olimme ulkona, oli mami tehnyt minule synttärikakun. Kakku oli tehty koirankekseistä, täytteenä maksamakkaraa ja kuorutuksena kermavaahto. Mami oli koristellut kakun englannin lakritsoita muistuttavilla koirankaramelleilla ja "kynttilänä" Pedigreen Rodeo-tikku.

Nappasin tikun ensimmäisenä. Kakku oli ihan maukas, parempaa kuin mämmi. Mutta ei se kakku aivan niin namia ollut, kuin se vaniljakastike jonka kanssa mami syö mämmiä.

Siinä ne menivät....

joulu, uusivuosi ja loppiainen. Ja mami sen kuin lukee joululahjakirjoja.

Kyllä mami ruokaa muistaa antaa, ja joka päivä käydään koirapuistossa. Menemme sinne viiden aikaan, koska silloin siellä on paljon kaverita.

Joulunahan me olimme Oulussa. Siellä tuotiin kuusi sisälle, ja siihen laitettiin punaisia palloja. Yritin maistaa niitä palloja, olisi niillä ollut kiva leikkiäkin. Mutta mami mokoma kielsi. Sapuskat kuitenkin olivat kunnolliset. Minäkin sain kinkkua, maksalaatikkoa ja porkkanalaatikkoa. Lanttulaatikkoa en huolinut! Lohi unohtui jääkaappiin. Mami totesi, että ensi jouluna pitää muistaa syödä lohikin.

Sitten saattiin lahjat. Eniten pidin isosta possusta, joka röhkii. Tuossahan minä sen possuni kanssa poseraan. Oli se vielä Oulusta lähtiessä ehjä, mutta nyt siinä ei ole enää yhtään täytettä eikä puhettakaan röhkivästä äänestä.

Uudenvuoden pommitus ihmetytti minua. Mutta en minä pelännyt! Mami yritti viedä minua makuuhuoneeseen ja laittoi verhot kiinni. En minä sinne jäänyt, eihän sinne näkynyt yhtään paukkuja.

Loppiaiseksi tulimmekinn jo Helsinkiin. Oulussa on kivaa, mutta täällä on vilkkaammat näkymät ikkunasta. Tuota raitiovaunupysäkin liikennettä on mukava tarkkailla. R-kioskilla käy joskus koiranulkoilutajia, ja silloin ne koirat odottavat tuossa kadulla. Ja sitten minä haukun niille!

Ystävänpäiväksi mami osti minuule kunnolla ison puruluun. Se on ainakin metrin mittainen somluu. Kävimme ihan yhdessä ostamassa sen Pasilan aseman eläintarvikeliikkeestä.