Päästiinpäs käymään Valkeisjärvellä tänä kesänäkin.
Minulla oli jonkinlainen mielikuva, että vuosi sitten olisin pudonnut laiturilta. Niinpä päätin olla menemättä laiturille. Mutta kun kuulin sorsien äänet kaislikon takaa, niin minun oli pakko lähteä katsomaan mitä siellä on. Silloin, hupsista, loikkasin veteen. Juoksin vedessä, mutta sehän olikin kivaa kun vesi pärskyi. Join välillä vähän, Valkeisjärvi kun on lähdepohjainen, niin siellä on niin ihanan raikas vesi.
Olisin halunnut leikkiä sorsien kanssa. Sorsatpa pahukset lähtivät lentoon. Yritin juosta perässä vettä pitkin, sitten tuli yht'äkkiä äkkisyvä eivätkä jalkani ylettyneetkään pohjaan. Ensin hätäännyin, mutta kun huomasin oppineeni uimaan, niin päätin uida takaisn rannalle.
En minä yhteen kertaan tyytynyt, laskujeni mukaan juoksutin sorsia ainakin viisi kertaa.
Illalla kotona väsytti aivan hirveästi. Käyhän se nuoren koiran voimille oppia tuollalailla uimaan yhdessä päivässä.
