Eläinlääkärissä

Kävimme emäntäni kanssa eläinlääkärissä kaksi viikkoa sitten. Minä sain ensimmäiset rokotukseni. Vähän jänskätti sinne meno, kun kadulla tehtiin tietyötä ja siinä oli hirveän äänekkäitä työkoneita, mitä lie jyriä. Sitten onneksi pääsimme sisälle sinne lääkäriasemalle. Vastassa oli kaksi suurta ja pörröistä koiraa, mustia molemmat. Emäntäni sanoi niiden koirien mamille, että kylläpäs se nyt näyttävät suurilta, mutta eivät enää puolen vuoden päästä. Mustien koirien mami katsoi minua ja totesi koiran koon olevan suhteellinen, mutta minun tassuistani voisi kuvitella jotain todella suurta . Siinä ne sitten jaarittelivat koirien säkäkorkeuksista, painoista, turkeista, koirapuistoista ja kaikkea muuta samanlaista. Ihmisillä taitaa olla sellaisia tapoja.

Vähän ajan luuttua eläinlääkärinodotushuoneeseen tuli kolme vuotta vanha tanskandoggipoikakin. Keltainen - aika hurmaava. Sen pojan mami halusi punnita pokansa. Mutta poikahan ei mennyt vaa'alle. Minun mamini meni auttamaan pojan emäntää. Ensin mami kysyi pojan nimeä. Kuului olevan Uuno. Uunon emäntä sanoi, että Uunon pitäisi painaa 68 kiloa. Lopulta Uuno saatiin punnittua ja painoa oli 67 kiloa. Se riitti tällä kertaa. Mutta mamipas keksi laittaa minutkin vaa'alle enne kuin osasin arvatakaan. 19,4 totesi mami.

Rokotuksia en ehtinyt huomatakkaan, kun se lääkäritäti antoi nameja papanoita purtavaksi. Kun lähdimme ulos, niin siellä olikin vastassa niin vihainen porokoira, että lääkäri suositteli meille takahuoneen kautta poistumista. Sieltä kiersimme, ja pääsimme haaveritta kadulle. Kadulla ne katujyrät kolisivat, paukkuivat ja murisivat taas aivan hirveästi. Mutta minä en niitä enää pelännyt. Onhan minulla nyt rokotukset kaikenlaisia bakteereita vastaan.

Lääkäri sanoi, että kun rokotuksesta on kulunut kaksi viikkoa, niin saa tulla eläinlääkäriaseman pentukerhoon Mami lupasi ilmoittaa minut siihen kerhoon. Ensi viikolla sitten pääsen pentukerhoon. Tosin en ole aivan varma mitä se tarkoittaa!