Vaikka nyt onkin jo toukokuu..

niin haluan näyttää vielä joitakin kuvia viime vuodelta.

Ensimmäisessä kuvassa näette millaisia pöllipinoja sain ihailla viime marraskuisella metsäretkelläni.

Toisesssa kuvassa on minun aivan ihastuttava matkaseuralaiseni Lóree, kun jouluaattona matkustimme mamin kanssa junalla Ouluun joulun viettoon. Kuvassa on tosin vain Lóren kuono minun lisäkseni.

Kolmannsees kuvassa on joululahjaksi saamani ankkatyyny. Sen keltainen väri piristi minua keskitavella.

Viimeisessä eli neljännessä kuvassa vietän uudenvuoden aattoa. Se onkin viimeinen kuva viime vuodelta. Ilotulitukset ärsyttivät minua niin, että päätin pysyä vessassa koko juhlimisen ajan.

Ensimäistä kertaa pendolinossa

Tässä minä matkustan pendolinossa

Viime marraskuun toisella viikolla lähdimme mamin kanssa käymään Oulussa. Menimmekin ihan pendolinola. Mamiakin jännitti, varmaan enemmän kuin minua. Mami sanoi, että nyt pitää olla erittäin kiltisti koko matka, jos asemalle mennessä.

Matkahan meni hienosti. Istuin tai makasin koko matkan käytävällä ja tarkkailin muita matkustajia. Se oi eläinvaunu ja meillä oli ison koiran paikka, mutta ei siinä iltajunassa matkustanut muita eläimiä.

Kaikki junat olivat silloin vähän myöhässä. Matkustajia tuntuikin jännittävän pääsemmekö perille aikataulun mukaan. Lopulta olimme viisitoista minuuttia myöhässä.

Mami oli sopinut Eerokaverin kanssa, että meitä tullaan asemalle vastaan. Mutta kun puolen yön aikaan olimme Oulun asemalla, niin siellä ei ollut ketään vastassa. Mami soitti Eerokaverille, että mikäs nyt. No Eerokaveri oli ollut asemalla silloin kun junan piti tulla, mutta sieltä olikin tullut edellinen juna. No emmehän me siinä junassa matkustaneet. Mutta kun meitä ei ollut näkynyt asemalla, niin Eerokaveri luuli, että minä olisin ollut liian villi ja meidät olisi pantu Tamperella pois junasta.

Sitten se Eerokaveri tuli hakemaan meidät melkein heti, emmekä ehtineet palella ollenkaan. Katseltiinpa vähän Oulun hiljaista yöelämää!

Luntakin oli kuluneella viikolla

Lumentulo alkoi keskiviikkona illalla räntästeena. Mamin ihmetykseksi räntä ei sulanutkaan aivan heti, vaan saimme illalla ulkoilla lumisessa puistossa. Siellä se sitten puistossa mami arvuutteli Täplän isännän kanssa, että onkohan aamulla taas maa musta. Sitä ne tuntuivat vähän epäilevän!

Mutta torstaina oli puistossa vielä maa ihan valkeana. Lunta oli tullut jopa lisää. Mami oli hirveän iloinen. Minusta vähän tuntuu, että mami on minua inostuneempi lumen tulosta. Selittää vain koko ajan, että on niin ihanaa kun on valoisaa.

Perjantaina tosin satoi taas mitälie märkää. Jo ensimmäisellä lenkillä kastuimme mamin kanssa. Emme käyneet edes puistosssa. Mami oli ärtynyt ja selitti että, koirakin kärsii tällaisesta ilmasta. Minä oli tapani mukaan aivan hiljaa ja annoin mamin jupista.

Ihailijoita puistossa

Viime perjantaina "nuoret miehet" ihastuivat minuun koirapuistossa. Högsyn minä oli näistä aikaisemminkin tavannut, mutta Sepeä näin ensimmäisen kerran elämässäni. Ne ovat molemmat vielä vähän alle vuoden ikäisiä. Minä olen jo kohta vuosi ja seitsemän kuukautta. On minulle ollut jo kaksi kertaa juoksutkin, mutta en minä silti vielä viitsi kovin naisellisesti alkaa kainostelemaan. Antaa poikien haistella, jos se niitä huvittaa!

... näät sammaleet ...

Olenpa unohtanut kertoa, että kesälomalla Oulussa pääsin käymään metsässäkin.

Mami uskalsi lähteä metsään vasta ihan loppukesästä. Pelkää sääskiä ja paarmoja, joita siellä kuulemma on keskikesällä.

Kerran me kävimme mamin kanssa. Olin käynyt samassa metsässä jo talvellkin. Mutta ihan erilaiseltahan se näytti! Talvella kaikki oli lumen peitossa. Nyt pääsin nuuskimaan sammalta ja sain juoda ojasta vettä. Mami sanoi, että metsässä ojavesi on puhdasta. Yleensähän mami ei anna minun juoda lätäköistä ja katuojista. Metsäpuron vesi, se on varmasti parempaa kuin sampanja. Ihan varmasti!

Kaislikossa suhisee

Päästiinpäs käymään Valkeisjärvellä tänä kesänäkin.

Minulla oli jonkinlainen mielikuva, että vuosi sitten olisin pudonnut laiturilta. Niinpä päätin olla menemättä laiturille. Mutta kun kuulin sorsien äänet kaislikon takaa, niin minun oli pakko lähteä katsomaan mitä siellä on. Silloin, hupsista, loikkasin veteen. Juoksin vedessä, mutta sehän olikin kivaa kun vesi pärskyi. Join välillä vähän, Valkeisjärvi kun on lähdepohjainen, niin siellä on niin ihanan raikas vesi.

Olisin halunnut leikkiä sorsien kanssa. Sorsatpa pahukset lähtivät lentoon. Yritin juosta perässä vettä pitkin, sitten tuli yht'äkkiä äkkisyvä eivätkä jalkani ylettyneetkään pohjaan. Ensin hätäännyin, mutta kun huomasin oppineeni uimaan, niin päätin uida takaisn rannalle.

En minä yhteen kertaan tyytynyt, laskujeni mukaan juoksutin sorsia ainakin viisi kertaa.

Illalla kotona väsytti aivan hirveästi. Käyhän se nuoren koiran voimille oppia tuollalailla uimaan yhdessä päivässä.

Merimatka

Kesäkuussa yksi torstai mamin puhelin soi minun päiväunieni aikaan.

Kuuntelin tarkkaan mitä mami vastasi. En ihan heti ymmärtänyt mistä oli kysymys, mutta mamin ilmeestä päätellen jotain jännää oli tulossa.

"Nyt lähdetään Suomenlinnaan! " sanoi mami. Menimme raitiovaunupysäkille odottelmaan ja sitten matkustimme Rautatientorille. Siellä tapasimme mamin ystävän Hennan, joka kävi meillä pääsiäisenä. Kyllähän minä ilostuin, kun sain tavata vanhan tutun. Annoin Hennalle kunuon pusut.

Sitten menimme lauttarantaan. Minua vähän pelotti, koska en ollut ennen lautalla matkustanut. Mutta rohkeasti päätin kiivetä portaita aivan yläkanneele asti. Mami vähän kauhisteli vauhtiani ja tuntui epääilevän etten muka uskaltaisi tulla portaita alaspäin vaan joutuisimme jäämään ylös. Ihan turhaan!

Lautan kanneella oli sitten mukava istua. Tuuli virkisti ja meri tuoksui ihanan suolaiselta.

Eipä se siinä merimatkassa koko hauskuus ollutkaan. Menimme maiihin matkan jälkeen, ja pääsimme ihan uuteen paikaan. Mami kävi jossain makasiinissa katsomassa muka näyttelyä Odotin aulassa, aika kävi vähän pitkäksi. Se oli tylsää! sitten lähdimme kävelemään saarelle. Kaikki hajut olivat uusia! Ihanaa hiekkatietäkin.

Kun olimme aikamme kierrelleet menimme kahvilaan. Mami otti teetä ja riddar-chedarjuusto sämpylän. Minä söin juustot ja jätin kurkkusiivut, salaatit ja tomaatit mamille. Chedarjuusto aluksi maistui vähän oudolta, mutta olihan se sitten kuitenkin ihan syötävää. Olen nyt tänä kesänä mieltynyt maistelemaan juustoja.

Paluumatkakin tehtiin samalla lautalla. Voisinpa harkita laivakoiraksi ryhtymistä!