Pääsiäinen on tulossa

Ystävänpäivä

Ja sitten minut pestiin

Olimme mamin kanssa yli kuukauden Oulussa. Menimme sinne jouluksi junalla.

Joulu menikin ihan mukavasti. Sain lahjaksi puruluita, koiran namuja ja uuden nallen.

Pyörätiet olivat aivan puhtaat ja valkoiset. Niitä ei ollut ollenkaan hiekoitettu, mutta hyvin ne olivat auratut. Juoksentelimme siellä mamin kanssa ja välillä tassut luistivat. Itseasiassa täällä Helsingissä on enemmän lunta kuin Oulussa, mutta jalkakäytävät on hiekoitettu jollakin soralla.

Viimeisenä iltana mami sanoi minulle, että nyt sinut petään. Oulussa kun on isompi ja parempi pesuhuone. Ja sitten minut pestiin suihkussa koira shampoolla ja kuivattiin froteepyyhkeellä.

Tavallisestihan...

minä käyn Brahen-puiston koirapuistossa, tai sitten joskus harvemmin Alppilassa. Mutta kun olimme kesälomalla Oulussa käytti mami minua Kynsilehdon koirapuistossa. Siellä oli yleensä hyvin hiljaista, mutta yhtenä iltana sielläkin oli kaverita. Niillä oli hirveän kova meno päällä, mutta minä katselin ihan rauhassa niiden touhuja.

Vaikka nyt onkin jo toukokuu..

niin haluan näyttää vielä joitakin kuvia viime vuodelta.

Ensimmäisessä kuvassa näette millaisia pöllipinoja sain ihailla viime marraskuisella metsäretkelläni.

Toisesssa kuvassa on minun aivan ihastuttava matkaseuralaiseni Lóree, kun jouluaattona matkustimme mamin kanssa junalla Ouluun joulun viettoon. Kuvassa on tosin vain Lóren kuono minun lisäkseni.

Kolmannsees kuvassa on joululahjaksi saamani ankkatyyny. Sen keltainen väri piristi minua keskitavella.

Viimeisessä eli neljännessä kuvassa vietän uudenvuoden aattoa. Se onkin viimeinen kuva viime vuodelta. Ilotulitukset ärsyttivät minua niin, että päätin pysyä vessassa koko juhlimisen ajan.

Ensimäistä kertaa pendolinossa

Tässä minä matkustan pendolinossa

Viime marraskuun toisella viikolla lähdimme mamin kanssa käymään Oulussa. Menimmekin ihan pendolinola. Mamiakin jännitti, varmaan enemmän kuin minua. Mami sanoi, että nyt pitää olla erittäin kiltisti koko matka, jos asemalle mennessä.

Matkahan meni hienosti. Istuin tai makasin koko matkan käytävällä ja tarkkailin muita matkustajia. Se oi eläinvaunu ja meillä oli ison koiran paikka, mutta ei siinä iltajunassa matkustanut muita eläimiä.

Kaikki junat olivat silloin vähän myöhässä. Matkustajia tuntuikin jännittävän pääsemmekö perille aikataulun mukaan. Lopulta olimme viisitoista minuuttia myöhässä.

Mami oli sopinut Eerokaverin kanssa, että meitä tullaan asemalle vastaan. Mutta kun puolen yön aikaan olimme Oulun asemalla, niin siellä ei ollut ketään vastassa. Mami soitti Eerokaverille, että mikäs nyt. No Eerokaveri oli ollut asemalla silloin kun junan piti tulla, mutta sieltä olikin tullut edellinen juna. No emmehän me siinä junassa matkustaneet. Mutta kun meitä ei ollut näkynyt asemalla, niin Eerokaveri luuli, että minä olisin ollut liian villi ja meidät olisi pantu Tamperella pois junasta.

Sitten se Eerokaveri tuli hakemaan meidät melkein heti, emmekä ehtineet palella ollenkaan. Katseltiinpa vähän Oulun hiljaista yöelämää!

Luntakin oli kuluneella viikolla

Lumentulo alkoi keskiviikkona illalla räntästeena. Mamin ihmetykseksi räntä ei sulanutkaan aivan heti, vaan saimme illalla ulkoilla lumisessa puistossa. Siellä se sitten puistossa mami arvuutteli Täplän isännän kanssa, että onkohan aamulla taas maa musta. Sitä ne tuntuivat vähän epäilevän!

Mutta torstaina oli puistossa vielä maa ihan valkeana. Lunta oli tullut jopa lisää. Mami oli hirveän iloinen. Minusta vähän tuntuu, että mami on minua inostuneempi lumen tulosta. Selittää vain koko ajan, että on niin ihanaa kun on valoisaa.

Perjantaina tosin satoi taas mitälie märkää. Jo ensimmäisellä lenkillä kastuimme mamin kanssa. Emme käyneet edes puistosssa. Mami oli ärtynyt ja selitti että, koirakin kärsii tällaisesta ilmasta. Minä oli tapani mukaan aivan hiljaa ja annoin mamin jupista.