maanantai 11. helmikuuta 2013

Tervasaaressa

"Sinähänet ole koskaan käynyt Tervasaaressa", sanoi mami minulle yhtenä lauantai aamuna. 

Se taisi olla syyskuuta.Päivä oli kirkas mutta tuulinen. Itseasiassa ei mikään lämmin ilma. Lähdimme raitiovaunulla keskustan suuntaan. "Varsapuistonpysäkillä jäämme sitten pois", sanoi mami. Mutta minä en suostunut, ajoimme Kaisaniemeen asti. Kävelimme sitten sieltä Liisankadulle ja sitä pitkin meren rantaa kohti. 

Siellähän se saari jo näkyykin.

Menimme heti uimaranta-alueelle. Se on jotenkin oudosti erotettu aidalla muusta puistosta. Harkitsin ensin hiekkarannalla, mitä tekisin.

Päätin sitten mennä kahlaamaan mereen. Ei nyt kuitenkaan ihan niin kylmää ollut, että olisin malttanut pysyä kuivalla maalla.

Hiekkapohjalta se näyttää! No tunteehan sen tassuissakin.

Ei tämä vesi itseasassa ole ollenkaan kylmää.

Mami nauroi tuolle aidalle, joka erottaa ihmisten uimarannan koirien uimaranasta.

Minun piti mennä tarkistamaan asia ihan läheltä.

Siellä ihmisten rannan puolella taitaa olla jokin ravintola. Tai mikä lie, emme me siellä käyneet.

Tällainen kaarisiltakin on siellä Tervasaaressa. Sitä pitkn voisi kävellä saaren toiselta puolikkaalta toiselle. Mutta ei me sitä kokeiltu. Päätimme lähteä kaupungille ja kotiin. 
   
Nähtiinpä Tervasaari. Siellä oli niin hiljaista, että päätimme mamin kanssa mennä seuraavalla kerralla Rajasaareen, kun Rajasaaressa on yleensä vilskettä.

Ei kommentteja: