Ihan ensimmäinen ensilumi

Toissayönä satoi lunta. Menimme mamin kanssa heti ulos. Mami epäili, että lumi saataisi sulaa aamuun mennessä. Ei sulanut, mutta tuuli oli puhaltanut kevyen pakkaslumen pois pihalta.

Tänään päivälllä alkoi melkoinen pyräkkä. Ja nyt lunta vaikka kuinka paljon.

Minä pidän lumesta. Olen aivan lumihullukoira! Toivottavasti tuuli ei taas puhalla pihaa aivan lumettomaksi.

Olen jo aika iso

Katsoppas miten kiipeilen sohvalla. Tulla ikkunalaudalla on se mamin käyttämä Novelle pullo. Jostain syystä mami halusi täyttää sen violetilla vesivärillä.

Puuvallilan koirapuistossa

Minä ja tietysti mamikin haluamme muistuttaa koirien emäntiä ja isäniä noista koira-aitauksen säännöistä. Tänään kun olimme Puuvallilassa koirapuistossa isojen puolella, niin yksi poikakoira hyökkyytti minua aikalailla. Ei se ollut minun syytäni, eikä mamin! Sen poikakoiran isäntä nimittääin heitteli palloa koiralleen. Kun minä nuorena ja innostuneena halusin mukaan leikkiin, niin tämä poikakoirapa kävi hampaillaan kiinni kaulaani. Säikähdin hirveästi! Ulvoin!

Me lähdimme mamin kanssa pienten puolelle. Siellä oli todella kivaa ja mukavia kavereita. Aluksi minua pelotti, kuitenkin unohdin melkein heti, että minua oli kohdeltu kaltoin. Eniten juoksin ja telmin Lennartin kanssa. Lennart on nelivuotias poika Virosta, mutta eipä hän taida sieltä paljoakaan muistaa, kun on tullut Suomeen jo kuuden viikon ikäisenä.

Lennartin isäntäkin paijasi minua lohdutukseksi kun olin joutunut kokemaan niin kovaa kohtelua

Tässä me leikimme Lennartin kanssa Puuvallilan koirapuistossa. Vauhti oli todella kova. Välillä Lennart innostui vähän liikaa. Onneksi Lennartin isäntä tuli vähän "toppuutelemaan" nuorta miestä.

Oli kiva ulkoilla kun aurinko paistoi! Mami on alkanutkin jo vähän ärtymään ainaisesta sateesta.

Omppulassa

Viikko sitten pääsimme poimimaan omenoita. Kävimme Pirkkolassa retkellä. Mamin ystävä Annikki, jota tosin pidän omana ystävänänikin, asuu siellä. Heidän puutarhaansa oli tullut ennätyssato.

Menimme sinne ystäviemme Elinan ja Ciànon kanssa. Elinan autolla. Minä niin ihailen ihmisiä, jotka osaavat ajaa autoa.

Siellä minä sain sitten juosta pihalla aivan hirveästi. Ensin mami tosin ei antanut minun olla vapaana, vaan yritti sitoa hihnani puutarhakeinuun. No eihän se onnistunut! Vedinpä keinun nurin. Ei se paljoakaan painanut, vaikka en milään "bullterrieri" olekaan.

Ensin ihmiset poimivat omenoita, maasta parhaat ja puista lisää. Omenoita oli kuulemma kolmea eri lajiketta. Vihreät vietiin kotona parvekkeelle, kun ne kypsyvät hitaammin. Niitä syödään sitten alkutalvesta. Punaiset syödään heti. Maistoin muutamia jo maahan tippuneita. Hyviä olivat! Kotona mami on antanut niitä minulle lisää, eikä niitä edes tarvitse kuoria, ne kun ovat taatusti luomuomenoita.

Minä tutkin vähän muutakin kasvillisuutta pihalla ja kaivoin kuoppaakin.

Sitten juotiin puutarhassa kahvit.

Tämä oli oikein mukava lauantaipäivä. Illalla olin aivan naatti, kun olin saanut niin paljon liikuntaa ja raitista ilmaa.

Piha näytti tältä, kun omenoita oli tippunut maahan. Ei niitä paljon voinut väistellä kävellessä!

Mutka matkassa

Tässä kuvassa poseeraan Mutkan kanssa!

Viime lauantaina kävimme Kivinokassa. Siellä oli Kivinokkalaisten kesäpäivät, juhlllaisuuksia ja puhujia, mm. Lauri Tarasti.

Kivinokassa on myös joka kesäinen ympäristötaidenäyttely. Nyt olen sitten käynyt ensimäisessä näyttelyssäni. Ympäristötaide on kivaa, koska se on luonnossa.

Kiinostavinta siellä Kivinokassa oli Mutka. Suurin koira mitä olen eläissäni nähnyt. Mamikin ihmetteli Mutkan kokoa, vaikka mami on tottunut aika isoihin koiriin. Mutka on jo kolme vuotta, niin ettei se kauheasti hallunut enään telmiä. Yritin minä kuitenkin saada Mutka-Poikaa leikkiin mukaan!

Voi HELSINKI sentään!

Viimeviikolla tulimme mamin kanssa Helsinkiin. Pääsimme enon auton kyydissä. Pitkä matkahan se oli, mutta nukuin välillä, ja sitten katselin maisemia.

Tiesinhän minä jo Iisvedellä muuttavani pääkaupunkiin, mutta en ollut aivan varma mitä se tarkoittaa. Nyt asun kerrostalossa, ja mami haluaa viedä minut hissillä, ettei vain tassu luistaisi liukkaissa portaissa. Meillä on parveke! Olohuoneessa on pehmeä rahi, jolta näkee kolmosen "vanhalle päättärille". Otin sen heti omakseni, ja aloin seurata liikennettä. Vilkasta on Helsingissä!

Olen käynyt kaupungillakin jo ainakin kolme kertaa. Kivaa on ollut. Ihmiset ovat ystävällisiä ja jututtavat minua. Ilmeisesti olen suloinen pentu! Ja kauniin värinen. En olisi arvannutkaan että maailassa on näin paljon ihmisiä. yritän kuitenkin moikata jokaista vastaan tulijaa, mami tosin yrittää estellä minua.

Kaupungille mennää nraitiovaunulla ja siellä voidaan käydä kahvilassakin. Olen jo saanut maistaa pikkuisen fetapasteijaa Forumin Kukkotorin terassilla.

Toisspäivänä menomatkalla kokeilimme korkealattiaiseen raitiovaunuun nousemista. Hyvinhän se meni!





Kävimmea asioimassa Hakaniemessä. Mami kävi jossain ihmisten asioilla, mutta sitten menimme lemmikkieläintarvikeliikkeeseen, josta mami osti minulle sellaisen renkaann mallisen puruluun. Puruluita kuluu niin paljon, kun minulla on vielä nämä maitohampaat. Mami tosin odottelee hartaasti minulle rautahampaita. Kai ne sitten olisivat paremmat.

Eläintarvikeliikkeessä tapasin mukavan pojan, Masin. Masi on minua puoli kuukautta nuorempi.

Kuvan alalaidassa me painitaan Masi-Mastifin kanssa. Kiva tavata välillä ikätovereita, jotka ovat samaa kokoluokkaa.

Ihmeellistä miten paljon täällä Helsingissä on koiria, ja monen näköisiä.

Tässä minä pieni ropellikorvakoira istun ja matkustan raitiovaunulla numero 9 Hakaniemestä Alppilaan.

Ehkä minä en saisi olla penkillä, mutta se on mukavampaa kuin lattialla.

Koirapuistossa

Viime lauantaina iltapäivällä olin käymässä koirapuistossa Tuirassa. Ensin menimme isojen puolelle, mutta kun pienten puolelle tuli minua kuukauden vanhempi terrierpoika, niin päätimme siirtyä sinne.
Ensin minua vähän jännitti, mutta sitten huomasin Alfin aivan mukavaksi poikakoiraksi. Hän nyt on vähän pieni, mutta terrirrit ovat sisukkaita, että kai se koon puuteetn korva. Annoin ihan tahallani päästää Alfin yläpuolelle painittaessa, pojat kun ovat vähän turhamaisia.

Kävi siellä yksi Hugokin naisensa kanssa. Olivat pieniä villakoiria, Hugo tummanharmaa ja nainen valkoinen. Olin muka pelkäävinäni Hugoa, ettei se nainen pääsisi sanomaan mitään.