Viimeviikolla tulimme mamin kanssa Helsinkiin. Pääsimme enon auton kyydissä. Pitkä matkahan se oli, mutta nukuin välillä, ja sitten katselin maisemia.Tiesinhän minä jo Iisvedellä muuttavani pääkaupunkiin, mutta en ollut aivan varma mitä se tarkoittaa. Nyt asun kerrostalossa, ja mami haluaa viedä minut hissillä, ettei vain tassu luistaisi liukkaissa portaissa. Meillä on parveke! Olohuoneessa on pehmeä rahi, jolta näkee kolmosen "vanhalle päättärille". Otin sen heti omakseni, ja aloin seurata liikennettä. Vilkasta on Helsingissä!
Olen käynyt kaupungillakin jo ainakin kolme kertaa. Kivaa on ollut. Ihmiset ovat ystävällisiä ja jututtavat minua. Ilmeisesti olen suloinen pentu! Ja kauniin värinen. En olisi arvannutkaan että maailassa on näin paljon ihmisiä. yritän kuitenkin moikata jokaista vastaan tulijaa, mami tosin yrittää estellä minua.
Kaupungille mennää nraitiovaunulla ja siellä voidaan käydä kahvilassakin. Olen jo saanut maistaa pikkuisen fetapasteijaa Forumin Kukkotorin terassilla.
Toisspäivänä menomatkalla kokeilimme korkealattiaiseen raitiovaunuun nousemista. Hyvinhän se meni!Kävimmea asioimassa Hakaniemessä. Mami kävi jossain ihmisten asioilla, mutta sitten menimme lemmikkieläintarvikeliikkeeseen, josta mami osti minulle sellaisen renkaann mallisen puruluun. Puruluita kuluu niin paljon, kun minulla on vielä nämä maitohampaat. Mami tosin odottelee hartaasti minulle rautahampaita. Kai ne sitten olisivat paremmat.
Eläintarvikeliikkeessä tapasin mukavan pojan, Masin. Masi on minua puoli kuukautta nuorempi.
Kuvan alalaidassa me painitaan Masi-Mastifin kanssa. Kiva tavata välillä ikätovereita, jotka ovat samaa kokoluokkaa.
Ihmeellistä miten paljon täällä Helsingissä on koiria, ja monen näköisiä.
Tässä minä pieni ropellikorvakoira istun ja matkustan raitiovaunulla numero 9 Hakaniemestä Alppilaan.
Ehkä minä en saisi olla penkillä, mutta se on mukavampaa kuin lattialla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti