Olimme mamin kanssa taas pentukerhossa. Kolmas kerta onkin viimeinen pentukerho, ja silloin annetaan myös nelosrokotus. Jotkut pennut saivat myös rabieksen, mutta mami ei haluunnut ottaa sitä minulle vielä. Haemme sen sitten myöhemmin Helsingissä.
Ensimmäisellä keralla en oikein uskaltanut tulla penkin alta ollenkaan leikkimään. Toisella kerralla jo vähän tutustuin muihin, mutta pysyttelin kuitenkn seinän vierustoilla tai penkkien lähettyvillä, jotta pääsisi pian turvaan. Olin minä vieläkin penkin alla, mutta uskallinpas käydä ihan keskilattiallakin.
Tällä kertaa siellä oli uusina kavareina Belgian- ja Austraalianpaimenkoirapojat. Se belgialainen oli komea, aussi puolestaa melkoisen pörröinen, vähän selaista "jätkätyyppiä". Mutta molemmille annoin kyytiä, kun pyrkivät tutkimaan hännän alusta. En minä ole sellainen tyttö...
Tämän pienen mustan labbistytön kanssa meillä oli niin hirveän hauskaa, että nauroime melkein ääneen. Labbistyttö oli suurista koirista pienin ja minä suurin, mutta äänen voimakkuus ei korreloinut fyysiseen kokoon. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti