Tamminiementien kahvilassa

Huhtikuun lopussa yhtenä sunnuntaina lähdimme mamin kanssa katsomaan, josko Tamminiementien vanhaan kahvilaan jo pääsisi puutarhan puolelle nauttimaan talon antimista. Nehän ovat kuuluisia sekä maustaan että koostaan.

Mami jätti minut sinne puutarhan puolelle odottelemaan, kun hän lähti ostamaan kakkua ja kahvia sisätiloista. Puutarhassa on tällaiset romanttiset valurautaiset kalusteet. Ne ovat aika painavia. Mutta ei mitään hätää, että tuoli olisi kaatunut, kun minä osaan jo odottaa rauhallisesti.

Mami lappasi raparperipiirakan lisukkeeksi reilusti kermavaahtoa. Kahvilanpitäjä sanoikin, että kaikki kermavaahto on syötävä. "Yhtään ei saa jäädä kermaa lautasen reunalle!"  "Ei varmasti jää", vastasi mami. Ei tainnut kahvilaemäntä arvata kuinka hyviin suihin ne kermat päätyivät.

Tässä näitä kuuluisia korvapuusteja. No ei niiden kokoa tästä kuvasta ymmärrä, kun ei mami tajunnut laittaa edes tulitikkuaskia mittakaavaksi.

Kun olin nuollut viimeisenkin kermapisaran lautaselta, niin jatkoimme Urho Kekkosen-museon ohi Seurasaareen.

Seurasaaren sillalla oli melkein tungosta.

Rannalla oli jo ihan sulaa, mieleni teki kahlaamaan.

Keskellä saarta mami pysähtyi pitemmäksi aikaa juttelemaan jonkun naisen kanssa. Aluksi jaksoin kuunnella kärsivällisesti.

Sitten päätin rueta kaivuu hommiin. Eihän sitä koskaan voi olla aivan varma mitä kaikkea maasta löytyy.

Vähän minä piehtaroinkin.

Ja sitten asetuin lepäämään, kun mamin juttu vain jatkui.

Päästiinhän me kuitenkin jatkamaan matkaa. Kävelimme saaren toiselle rannalle ja siellä menimme venelaiturille. Laiturlta katselimme merelle.

Sohjoistahan siellä vielä oli.

Tämä on varmaankin Seurasaaren Juhlakenttä.

Suomen luonnossa on kaunista.

Kotiin lähdimme HSL:n hybridibussilla.

Uimastadioninpolulla

Keskuspuistossa löysimme mamin kanssa uuden koirauiston. Se on Uimastadioninpolun varrella ja sitä ilmeisesti kutsutaankin vain Uimastadioninpolun koirapuistoksi. Aitauksena se on verrattain pieni, mutta luontonsa puolesta koiran kannalta herkullinen.

Portilla on vastassa ilmoitustaulu

Portin lukko onyhden ruuvin varassa.

Kalliot ovat mahtavia

Isot puut luovat ihan oikean metsän tunnelman

Portilla oli vastassa kiva tyttökoira, hänelle sopisi nimeksi Ilona.

Uusia tuoksuja

Ihanhan tässä pääsee samoilutunnelmiin

Puistoon tuli pieni poikakoira - varmaan joku terreri - vierasta kieltä puhuvien poikien kanssa.
 

Olin ihan yllättynyt

ja innostunut

ja me leikimme

ja välillä vähän rauhotimme

ja sitten poika taas innnostui

ja juttelin pojalle

ja meno taas yltyi

ja kivaa oli

Mutta vielä kivempaa olikin

telmiä niiden vierasta kieltä puhuvien poikien kanssa.

5 - vuotta

Eilen minulla oli synttärit. Täytin viisi vuotta :-)

Ensimmäiseksi otettiin juhlakuva

Sitten lähdimme mamin kanssa vähän ajelemaan raitiovaunulla.

Kotiin palattuamme mami teki minulle perinteisen syntymäpäiväkakun. -  Siiihen laitetetaan pohja tassukekseistä. Sitten leikataan maksalaatikko puoliksi ja ensinmmäinen puolikas asetetaan tassukeksien pääle. Täytteeksi tulee maksamakkaran viipaleita ja siihen päälle se toinen puolikas maksalaatikkoa. Koko komeus kuorrutetaan kermavaahdolla  ja kynttilöiksi laitetaan kanatikkuja. Tänä vuonna mami vielä yllätti minut koristelemalla Aurajuustopalasilla.

Kymmenessä minuutissa minä söin kakkuni.

Kakun jälkeen sain syntymäivälahjat. Uuden puruluun ja aktivointikuution. Ostimme ne mamin kanssa edellisenä päivänä Itäkeskuksen Mega-eläimestä. Jotenkin ihmettelin Itiksestä kotiin tullessamme, että minne ne katosivat, mutta nythän se minulle selvisi.

Vetäydyin makuuhuoneen puolelle tutkimaan lahjojani.

Johan oli markkinat

Kävimme mamin kanssa Malmilla.  Menimme sinne bussilla  70T ja nousimme bussista tässä Malmin vanhan kivisen kansakoulun kohdalla. Siitä sitten jatkoimme kävelemällä Markkinakadun koira-aitaukselle.

Siellä olikin kivaa porukkaa. Bella, Vinka ja Rotja. Minä miellyin Vinkaan - joka kuulemma tarkoittaa mm. suomalaista lentokonetta - kun jostain syystä nuo vähän isommat pojat minua viehättävät.

Vinkan kanssa painimme. Rotja puuhasteli jotain omiaan. Bella puolestaan yritti varastaa mamin lapasia. Niin, että kaikilla oli jotain hauskaa tekemistä. Mamillakin!

 

Vinka tarkasti minun korvani. Vinkan emäntä sanoi, että Vinka on oikea sairaanhoitajaluonne, huomaa heti jos jollakulla on haava jossain. Minultakin Vinka huomasi pienet hankaumat takajalkojen varpaiden välissä. Nyt mami hoitaa niitä betadinella, mysymycin jauheella ja Bepantene voiteella. Mieluummin ottaisin Vinkan hoitamaan. Mutta minun parastani kai se mami ajattelee.

Tutkailin mamin kanssa vähän näitä aitojakin.

Kotiiin lähdimme bussilla, joka tuli Pasilan asemalle. Sieltä mami halusi ostaa aseman kukkakaupasta meille kotiin narssissin. Siitä kun tulee aina niin keväinen olo. Sitten lähdimme yhdeksikön raitiovaunulla kotiin. Tässä istun siellä ysissä kukapaketin kanssa.

Minäpäs teinkin mamille sellaista kätsää, että halusin ajella sillä ysillä ihan päättärille asti. Katsella keskikaupunkiakin. Niinpä menimme Länsisatamaan Ruoholahteen. Siellä oli joku laiva juuri lähtemässä joten raitiovaunuun tuli paljon porukkaa. Sehän tiesi runsaasti hyviä rapsutuksia minulle.

Länsisatamassa piti vaihtaa paikkaa. Tämä ei ollut ihan yhtä hyvä paikka, mutta lohdutukseksi tuli oikein kiva pikkutyttö viereen ja rapsutukset olivat varmistettu. Halusin ajaa jopa oman pysäkin ohi ja jäädä vasta seuraavalla, samalla pysäkillä sen kivan tytön kanssa.

Tämmöisen narssissin se mami sitten kotiin raahasi. Kyllä hyvä puruluu olisi ollut aivan toista.

Itä-keskuksessa

Ollanhan me mamin kanssa monta kertaa käyt Itiksessä. Niin kuinostoskeskuksessa shoppailemassa. 

Aampäivällä mami sanoi, että lähdetään sillä 58:n bussilla Itikseen. No minähän odotin taas shoppailureissua. Mutta siellä Itä-keskuksessa me käveltiinkin sitten sen Itiksen - siis kauppakeskuksen - ohi. Yhdeltä vastaan tulevalta mieheltä mami kysyi tietä koirapuistoon. No se mieshän tiesi! Sanoi, että tuolla metsikössä, oikea paratiisi koirille.

Hienolta tämä puisto näyttääkin.

Juoksenneltiin, käveltiin ympäriinsä ja nautittiin hienosta aurinkoisesta päivästä noin tunnin verran. Kummallista kun ei näin hienossa puistossa ollut muita "asiakkaita".

Menihän siitä sitten ohi toinenkin tanskandogityttö. Kuusi vuotias. Myös Lara nimeltään.  Ei heillä varmaankaan ollut aikaa tai tarkoitusta tulla puistoon. Minua vähän harmitti. On se epäreilua,kun emännät saavat puhua aidan yli, mutta koirien kommunikointi jää vain katseluksi.

 
Sen toisen Laran mentyä mami sanoi, että lähdetään nyt sinne Itiksen kauppakeskukseen. On meillä pari kauppa-asiaakin. Mennään kuitenkin ihan aluksi sinne Laineen kotileipomoon.

Laineellehan me sitten mentiin. Eikä mami ottanutkaan sämpylää tällä kertaa. Kinuskikakku kuulemma näytti paremmalta.

Näinhän sille kävi!

 Juteltiin siinä yhden lapsiperheen kanssa ja yllätys - joku mies halusi tarjota minulle toisen palan kinuskikakkua.

Eihän siinä kauaa kuono tuhissut :-)

Mami korjautti minun hekselini Itiksen suutarilla.

Tuliime kotiin samalla 58:n bussilla. Metrossa oli samaan aikaan jokin häiriö, niin tämätavallisesti rauhallinen bussireitti muuttuikin ruuhkabussiksi. Hyvin me silti kotiin pääsimme.