Täällä kodissa, jossa me ny kesän asumme on suuri piha. Ja pihalla kasvaa kaikenlaisia ihania kasveja, ihan luononvaraisesti. Täältä löytyy sammalta ja vuoheputkea, omenapuu ja kirsikkapuita. Syreeni kukkii kauniisti, onneksi en ole allerginen. Tontin reunalla kasvaa kolme suurta kuusta, ja niidem juurilla on mahdottoman hyvä kuopimispaikka. Kaivan siinä aina kun pääsen sille puolelle pihaa. Uskaltaisimpa veikata, että siitä on kaivettu aikaisemminkin. Oikein muavaa irtomultaa.
Aluksi sain olla pihalla vapaana, mutta kun keksin mennä aidan alitsen tutkimaan naapurustoa, ei minun enää annettukaan juoksennella vapaana. Naapurissa kuuluu olvevan Voitto-koira, joka ei hyväksy vieraita. En ole vielä Voittoa tavannut. Kuluu olevan borderterrieri ja melko ärhäkkä. Ehkäpä Voittoa kannattaa vältellä.
Eero-Kaveri ajoi ruohikkoa sellaisella laitteella, josta lähti ääntäja jossa oli musta letku - sähköjohto. Kylläpäs minä innostuin siitä. Mutta silloin mami sanoi: "Lara ei saa koskea siihen hiustenkuivaajan!". En ollenkaan ymmärtänyt mitä tekemistä hiuksilla oli asian kansssa. Pian mami korjasikin virheensä ja sanoi laitetta ruohonleikkuriksi. No se kuullostaa paremmalta. Siitä mustast johdosta haluaisin kuitenkin vetää. Kun täällä muutenkin kaikkia johtoja piilotellaan. Mamikin on kiertänyt koko työpöytänsä joillakin maalauspohjilla ja kansiolla, työ pöydän takana kun olisi kuitenkin kaksi johtoa. Minä niin kaipaan johtotehtäviä.
Leikkikavereiksi noista kanssaeläjistäni ei ole! Kun ihan vain leikilläni otan nenän, ranteen tai nillkan suuhun vähän puraistakseni, niin heti kiljuvat ja yrittävät työntää suuhuni nahkaista puruluuta. Herkkä hipiäistä porukkaa. Onneksi olen saanut kumiporkkanan, joka vinkuu. Pitäähän leikkiessä ääntä lähteä ainakinleikkikaluista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti